Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Heippahei.

Mä kuulkaas ajattelin ryhdistäytyä tämän blogin kanssa. Ihan vaikka vaan senkin takia, että tiedän mm. somettomien sukulaisten täällä vierailevan ja onhan se nyt tylsää, kun ei mitään uutta kuulu kuukausiviikkokausiin.
Ollaan myös saatu palautetta, kuinka virkistävää on lukea (tai olisi lukea ;)) tavallisen perheen tavallisesta arjesta. Ilman mitään turhia kiiltokuvia ja filttereitä. Semmoisesta arjesta, mitä meillä suurimmalla osalla suomalaisista on. :)

Eli hei, voin yrittää olla aktiivisempi.
Jokaista uutta juttua en facebookkiin linkkaa, instagramiin ehkä joo..mutta katsotaan. :)

Mitäs meille kuuluu.
Ihan tavallista syyskuuta oikeastaan.
Lasten koulut ovat alkaneet ja ovat hyvässä vauhdissa, JP:n terveys..no...vaihtelee, siitä tarkemmin toisessa postauksessa.
Ja mulla töitä riittää hoitolasten kanssa, ihania minejä ovat.

En muuten tiedä mistä johtuu, mutta mä olen melkein odottanut, että nämä syyskuun aurinkoiset päivät vähenisivät ja tulisi kunnon syksy?! Eihän siinä ole mitään j…

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Kun salainen toivomus todeksi muuttui

Reilu pari vuotta sitten, ystävän viiskymppisillä, tapahtui kummia.
Jotain, mikä ehkä osaltaan johti siihen missä olemme nyt.

Olin vessassa puuteroimassa nenääni ja JP jäi yksin juhlasaliin, kymmenien vieraiden ihmisten kanssa. Yritin kiirehtiä pian takaisin, koska tiesin häntä ahdistavan uppo-outojen ihmisten seura.
Ihme, että suostui lähtemään koko juhliin, niin paljon TS häntä ahdisti ja hävetti tuolloinkin.

Siitä ei edes puhuttu.



Matkalla takaisin saliin kuulin naurunremakkaa ja kun pääsin ovelle, näkymä oli tämä:
JP oli koko porukan edessä, kaikkien katseet kääntyneinä häntä kohti. Fläppitaulun ja tussin kanssa hän piti jotain kummallista omaa stand up-showta?!
Tosta noin vaan, kylmiltään, valmistautumatta.
Aiheena hyvä ystävänsä synttärisankari.
Ihmiset nauroivat mahat kippurassa.
WTF? :D
Noh, istuin alas kuuntelemaan ja pakko myöntää, JP oli ihan hiton hyvä!
Silloin heräsi ensi kertaa ajatus siitä, että voisikohan olla mahdollista, että jonain päivänä, hän voisi pitää luen…

Hups, ollaan huhtikuussa!

Voi että.
Ihan hetki on kulunut siitä, kun viimeksi tänne olen kirjoittanut.
On HIUKKA pitänyt kiirettä ja voimat/aika olleet vähissä.
Tätäkin kirjoitan puhelimella.
Facebookissa on toki ollut tapahtumia meidän sivulla, mutta tarkoitus ei ole ollut unohtaa tätä blogin puolta kokonaan.
Energia ei vaan yksinkertaisesti ole riittänyt. Ei sitten niin millään.
Meillä on molemmilla ihan tosi rankat kaksi kuukautta takana.
Onneksi nyt ollaan jo keväässä ja auringon valo saa auttaa parantamaan väsyneet mielet.
Nyt koitan muutaman sanasen sanoa...

Tämän kevättalven aikana olemme saaneet mitä halusimmekin; näkyvyyttä Tourettelle ja paniikkihäiriölle.
Miljoonat kiitokset siitä kaikille teille, jotka olette jakaneet meidän juttuja somessa.
Saamme edelleen viikoittain kymmeniä viestejä, joihin yritämme parhaamme mukaan vastata. :)
Kiitos kaikista kauniista sanoista ja tsempeistä, niistä on ollut oikeasti apua. Toivon, että myös me olemme voineet osaltamme auttaa muita.

Samalla kun TS saa näkyvyytt…

Arvontaa Facebookissa!

Meidän eka arvonta käynnissä Facebookissa!  Käykäähän siis tykkäämässä tästä kuvasta meidän sivuilla.  Aikas huikea palkinto, vai mitä? ;)

Mitäs jos...

Meistä jokainen voi tehdä jotakin toisen hyväksi.  Sen ei tarvitse olla kallista ja aikaavievää, toki voi olla sitäkin, mutta pienetkin teot voivat olla toiselle suuria.  Ne asiat mitä itse pidät itsestäänselvänä, etkä aina muista arvostaa, voivat olla jollekin muulle vain kaukainen haave. 

Saimme idean, että tutustuisimme somen kautta erityislapsiperheeseen, jota elämä ei aina ole kohdellut oikeudenmukaisesti.  Tämän perheen kutsuisimme kesällä mökille ja tarjoaisimme heille tavallisia suomalaisia elämyksiä.  Mökkisaunaa, uimista, nuotiomakkaraa, muurinpohjalettujen paistoa jne. Tavallista yhdessäoloa, vertaistukea, ymmärrystä.
Olemme vuorokaudessa saaneet aivan valtavasti viestejä!! 
Olemme todella otettuja siitä, että ihmiset haluavat jakaa tarinansa meille.  Kuinka kipeitä ja surullisia kohtaloita, mutta silti se valoisuus ja voima, mikä näillä ihmisillä on, on sanoinkuvaamattoman hienoa. Tämä on todellinen aitiopaikka tarkastella myös omaa suhtautumista elämään ja vastoinkäymisi…

Mekin kun muutkin! :D

Koska KAIKKI arpoo nykyään somessa pipoja, niin tottakai meidänkin pitää. :D
Tämä meidän pipo-malli on vielä suunnittelijan tietokoneella,  mutta ai että se näyttää jo nyt niin hienolta!!! :D


Hyvää Uutta Vuotta 2016

Heheii, mitä kuuluu? Piti tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan, että mitä meille kuuluu. Facebookissa blogin sivulla on säpinää ja tapahtumia, mutta koska tiedän, että kaikki meidän lukijat eivät ole facessa (moi mummu!!), niin tässäpä päivitystä.  Ei mitään tajunnanräjäyttävää kerrontaa, ihan vaan kuulumisia. :)
---
Ihana joululoma takana! Ensimmäistä kertaa meillä oli jouluaattona kaikki lapset paikalla, lisäksi JP:n vanhemmat ja heidän molempien vanhemmat, yhteensä siis 14 henkeä.
Ikähaarukka 5-84v.  Oikea kunnon sukujoulu! Ihmeen hyvin mahduimme meille, vaikka ei tuota tilaa liikaa ole. Lumeton, musta maakaan ei haitannut, kun piti verhot tiukasti kiinni ja sisällä oli kymmeniä kynttilöitä. ;) Koskaan tietenkään sitä lapsuuden joulun tunnelmaa ei enää saavuta, koska kuta pienempi itse, sitä suurempi joulu... 
Mutta lähelle pääsee, kun oikein yrittää. 


Aattoaamu alkaa aina tietenkin riisipuurolla ja Joulupukin Kuuma Linjalla.
Aina se jaksaa hymyilyttää. Voi lapset. ;) :D Tänä vuon…