Siirry pääsisältöön

Heippahei.

Mä kuulkaas ajattelin ryhdistäytyä tämän blogin kanssa. Ihan vaikka vaan senkin takia, että tiedän mm. somettomien sukulaisten täällä vierailevan ja onhan se nyt tylsää, kun ei mitään uutta kuulu kuukausiviikkokausiin.
Ollaan myös saatu palautetta, kuinka virkistävää on lukea (tai olisi lukea ;)) tavallisen perheen tavallisesta arjesta. Ilman mitään turhia kiiltokuvia ja filttereitä. Semmoisesta arjesta, mitä meillä suurimmalla osalla suomalaisista on. :)

Eli hei, voin yrittää olla aktiivisempi.
Jokaista uutta juttua en facebookkiin linkkaa, instagramiin ehkä joo..mutta katsotaan. :)

Mitäs meille kuuluu.
Ihan tavallista syyskuuta oikeastaan.
Lasten koulut ovat alkaneet ja ovat hyvässä vauhdissa, JP:n terveys..no...vaihtelee, siitä tarkemmin toisessa postauksessa.
Ja mulla töitä riittää hoitolasten kanssa, ihania minejä ovat.

En muuten tiedä mistä johtuu, mutta mä olen melkein odottanut, että nämä syyskuun aurinkoiset päivät vähenisivät ja tulisi kunnon syksy?! Eihän siinä ole mitään järkeä; aurinko on ihana ja lämpö on ihanaa, mutta silti?! Joku kotipesä-vaihe olisi kiva aloittaa. Vaikka sitä pimeää ja ankeaa keliä kyllä varmasti sit taas riittää monta kuukautta, niin silti. :D

Vauhdikastahan tämä meidän arki on, kun omia on tuo 3+3 ja sitten hoitolapset päälle. Ja se että me molemmat aikuiset ollaan kotona ja yhdessä 24/7...sanotaanko näin, että kyllä meidän täytyy rakastaa toisiamme ihan hirveästi, kun ei ainakaan vielä olla tapettu toisiamme. :D Meistä kun kumpikaan ei todellakaan ole mikään maailman helpoin ja taipuisin ihminen...;)

Ei vaan, tämä toimii, tämä on meidän elämää. Eikä meillä ole mitään käsitystä siitä, millaista olisi, jos molemmat kävisimme kodin ulkopuolella töissä. Aamuisin pitäisi ehtiä tarhaan/eskariin/kouluun/töihin ja illalla tulla kotiin, jossa koululaiset olisivat pistäneet kämpän hyrskynmyrskyn ja nälkäisinä vaatisivat ruokaa HETI.
Hui! Me oltaisiin aina aamuisin myöhässä ja aina iltapäivisin väsyneitä ja kiukkuisia (ollaan toki nytkin usein). Ei tulisi mitään!
Eli vaikka joskus tämä elo tuntuu sirkukselta, niin loppujen lopuksi kaikki on hyvin just näin. :)
Peukku teille, jotka klaaraatte kaiken; päiväkodit, työmatkat, työt ja kodin.

Tänä vuonna meidän perhe muuten pitää yhteisen syysloman!? Jes! Näin yrittäjänä en ole koskaan raaskinut sitä pitää, ja joka vuosi lapset ovat narisseet kuinka "se ja se perhe lähtee laivalle/kylpylään/Teneriffalle ja meidän perhe ei koskaan tee mitään kun sä aina vaan teet töitä. Kellään muulla ei varmana ole näin tylsää syyslomaa!!"

No mutta tänä vuonna meilläkin on ihan oikea loma ja kokonaisen viikon kestävä. Haimme viime talvena Solariksen tuettua perhelomaa ja jeee saimme sen! Ehdin jo unohtaa koko jutun, kunnes saimme elokuun alussa sähköpostia, että meidän jättiperhe pääsee kokonaisuudessan kylpylään viideksi vuorokaudeksi.
Täyshoidolla. Omavastuu oli yhteensä vain 240€?!?Meillä ei ikinä olisi varaa tuohon muuten!! Suomessa lomailu kun ei ole ilmaista.
On niin ihanaa kun on jotain mitä odottaa.
Varsinkin kun lokakuun loppuun mennessä olen minäkin varmasti kurkkuani myöten täynnä pimeyttä, kuraa ja miksi sitä aurinkoakaan ei näy ikinä....;)

--

No mutta hei, hyvää alkavaa viikonloppua kaikille. Me ollaan kaksi vuorokautta vain me kaksi; koko lapsikatras on toisilla vanhemmillaan. Se on se meidän henkireikä, se millä taas jaksaa pyörittää suurperheen arkea.
Mitään sen kummallisempaa ei ole tiedossa, sitä mitä aina ennenkin; löhöilyä, halimista, saunomista, hyvää ruokaa ja metsäterapiaa; rakastamme olla metsässä! JP kyttää elukoita, minä marjoja. :D Ja kuinka ihanaa on istuskella nuotiolla (luvan kanssa tehdyllä siis) ja hörppiä pannukahvia tai paistaa makkaraa.
Mieli ja sielu todellakin lepää.

Ja niin, alkaahan se Liigakin tänään. Voi sitä remmakkaa taas, kun Tappara pelaa. :D Olivat sitten voitolla tai häviöllä, JP ei ole rauhassa ja hiljaa. Ei koskaan! :D
Mä taas ajattelin ruveta seuraamaan Vain Elämään uutta kautta. Viimeksi en katsonut yhtäkään jaksoa, se sitä edellinen kausi oli niin "tyhjentävä"...nimimerkillä "rakastan Veskua, Samulia ja Paula Vesalakin on järjettömän huikea". :D Muutenkaan en katso telkkaria juuri koskaan, mutta jos tästä nyt ottaisi itselleen edes yhden sarjan mitä seurata. :)

Mutta takas metsään; toissa viikonlopun saalis oli 50l puolukkaa, niillä kuvilla täytin meidän Instagramin. :D
Ja kotona sit pakkasen.
Mutta niitä on niiiiiin paljon! Terveellisiä, hyviä ja ilmaisia. Pakko varmaan tänäkin viikonloppuna noukkia muutama. ;)



Menkää siis metsään!

Palataan. <3

-Pirtsu



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…